ANTRES. Ole siivosti, ystäväni, ja haastele niinkuin järjellisen tulee.
—Minä menen ja etsin ylös hattus.
ESKO. Elä tee sitä, meistä tulee muutoin vihan veljet.
ANTRES. Taitaisitko ihmisten näkyviin?
ESKO. Se tukka kelpaa, vaikka teit siitä kerran kovin pilkkaa, sinä. Sen muistan aina.
ANTRES. Silloin olin vähän päissäni.
ESKO. Sinä naureskelit tätä pystyssä seisovaa töyhtöä päälaellani tässä. Miehuuden ja kiivauden merkki. Myös pilkkasit silloin silmiäni, kutsuen niitä ympyrjäisiksi maapässin silmiksi. Hyvä! Katseleppas niitä silmiä!
ANTRES. Ne olen nähnyt!
ESKO. Katsele minua hetki tarkasti ja äänetönnä vasten silmiä. Tee se pian, muutoin ei käy sun hyvin, Antres!
ANTRES. Minä katselen. (Hetken aikaa äänettömyyttä, jona he katselevat toinen toistaan vasten silmiä).
ESKO. Niin, semmoiset silmät ne ovat. Tunnustas myös tuota tupsua päässäni!