ANTRES. Minä olen terve ja raitis!
ESKO. Terve ja raitis! Mikä onnen hetki!—Mutta ottaispa mun peijakas, jos rupeisit minua laillisesti hakemaan!
ANTRES. En minä rupee.
ESKO. Kiristää toista kurkusta, se on pedon tapaista, ja tarvitsisinpa loittiini aika lailla. Ei haittaisi se yhtään. Mutta minä rukoilen sinua, elä vie minua keräjiin tästä asiasta!
ANTRES. En minä vie, en minä vie.
ESKO. Sinä kunnon mies! Mitä maksan sinulle?
ANTRES. Et mitään, et tarvitse!
ESKO. Verraton mies! Ilmatteeksi sulle saappaita teen aina kuolemaan asti.
ANTRES. Jos niin tahdot!
ESKO. Sen teen minä!—Kas niin, eno ja nuorempi veljeni, Iivari, sallimus auttoi minun tästä onnettomuudesta kuitenkin.—Mutta mistä tulette ja kuka on tämä?