MARTTA. Sinä volpana, ethän taida koskaan mitään matkaansaattaa.
JAANA. Minä en saanut.
MARTTA. Sentähden, ettäs olet saamaton.
JAANA. Mitä taisin tehdä?
MARTTA. Ääneti! ja mene Priitan luoksi, muistuta häntä niistä kymmenestä munasta, jotka hän on minulle velkaa, ja sano hänelle, jos ei hän anna niin tulenpa ja reväisen silmän päästänsä kuin perkele Kittelän noidalta ennen. (Jaana menee oikealle. Leenan-Kalle tulee).
LEENAN-KALLE. Iivari, luulen, ei ole vielä palannut kaupungista.
MARTTA. Ei vielä.
LEENAN-KALLE. Olenpa varma siitä, että hän on juonut ylös lintu-rahani ja jään nyt ilman ampuvaroja.
MARTTA. Niin taitaa käydä!
LEENAN-KALLE. Mutta teidän tulee maksaa vahinkoni, jonka kärsin poikanne kautta!