IIVARI. Minä merelle lähen, ja koska sieltä palaan tervehtimään heimoani täällä, niin olenpa merimies komea ja kultaa on kukkarossa; ja monen profetan häpeälle saatan.
NIKO. Hyvä!
TOPIAS. Ha ha ha, sinä Iivari poikani!—Tee niin, te'e niin ja ole terve-tullut takaisin!
IIVARI. Se on päätetty.
ESKO. Iivari lähteköön merelle, minä neuloskelen täällä isän kanssa, enkä nai koskaan, en koskaan. Mitä vaimosta? Minä tunnen sen suvun nyt. Petturia ovat he.
SEPETEUS. Sinä kentiesi harkitset myöskin parhain.
ESKO. En koskaan nai, en, se on päätetty.
MARTTA. Hääpöydän huoneesemme rakensin, mutta muuttukoon se nyt Kriston ja Jaanan kihlauspöydäksi. Sinne käsken teitä kaikkia. Tehkäät hyvin ja astukaat sisään! (Menee huoneesen, jättäen oven auki).
NIKO. Kaikki kaikki! Elköön yksikään jääkö seinän taa.—Te myös, vanha
Anna-muori, ja sinä, poika, sinua en tunne, sinä olet nuorempaa juurta.
LEENAN-KALLE. Minua kutsutaan Leenan-Kalleksi!