Topias. Niin niin. Mutta äsköinen mutina on nyt unohdettu; ei sanaakaan enään menneistä asioista, vaan kaikki olemme drastu-kamraatia taas. Ja miksi pitäisi isän ja pojan vihamiehinä eroaman toinen toisestansa? Ja eronhetkihän on tämä. Esko jättää isänsä ja äitinsä ja vaimoonsa kiinni liittyy. Mutta yhtä tahdon sinulta kysyä, tässä vierasmiesten kuullessa. Mitä ajattelit Jaanasta ennen Kreetaa?
ESKO. Olisin nainut hänen, mutta pilkkaa teki hän vaan minusta, kutsui minun tarhapöllöksi.
TOPIAS. Niin niin. Minä tiedän, että moni irvi-hammas tahtoisi antaa sinulle nimen yksitotinen ja tyhmä, mutta tämä tapahtuu heidän kiukustansa sinua kohtaan, jonka elämä on ollut siivo ja nuhteeton. Mutta sinulla on tavallinen, terve järki, sen takaan minä.—Tutkikaat häntä, kanttoori, koettakaat pistää häntä pussiin kysymyksillä ja solmusanoilla; tehkäät se tässä meidän kuullessamme!
SEPETEUS. Mitä kyselisin häneltä?
TOPIAS. Esimerkiksi häistä ja niiden tarkoituksesta.
SEPETEUS. Vastaa minua, poika! Mikä on häitten tarkoitus?
ESKO. Sillä on monta tarkoitusta.
SEPETEUS. Sen päätarkoitus?
MIKKO (erittäin Eskolle). Että mies tulee vaimonsa pääksi.
ESKO. Että mies tulee vaimonsa pääksi.