IIVARI. Niinkuin naulaan!
SAKERI. Sama mies!
KROUVARI. Pitäkäämme tarkka vahti; hän ehkä astuu huoneeseni pianki. Ja jos saisimme pojan kiinni, niin eikö olisi se onnen potkaus?
SAKERI. Aika potkaus!
IIVARI. Joutuisi hän kynsiini vaan, niin nuoriin panisin miehen kohta, istuttaisin hänen koreasti rattailleni ja riemuten kotoa kohden karsisin rahakuormallani, ja sitten nimismiehelle hänen kanssaan!
NIKO (itseks.) Tuhat tulimmaista! Johtuupa mieleeni kuje, saakelin lystikäs, ja taitaa minulle vielä antaa ilmatteeksi kyydin kotia, jos se vaan onnistuu.—Koettaa kelpaa! Päin tuuleen vaan, Niko, ja ole yhtä sukkela kuin ennenkin!—Krouvari auttakoon minua juonessa. (Krouvarille). Kuulkaatpa, isäntä!
KROUVARI. Kernaasti.
NIKO (mennen erillensä krouvarin kanssa). Luullakseni, ette tunne minua?
KROUVARI. Näen teidän ensi kerran!
NIKO. Erehdys, isäntäni. Monta kannua olemme yhdessä tyhjentäneet!