ELIAS. Tapausta, jonka todistavat omat silmäni.
ANTON. Häh? Sinä tiedät jo siis retkiäkin. No sanoppas, mitä olet nähnyt, ja sano pian, sillä huomaas tätä sauvaa, poika.
ELIAS. Juuri teillepä sen sanon, vaan en kellenkään toiselle.
Katsokaat, laita on niin, että minäkin krokailen vähän kirjoittaa.
ANTON. Haarulla? Höh!
ELIAS. Hanhenkynällä.
ANTON. Jolla painelet oikein hanhenjalkoja paperis täyteen, höhöh!
ELIAS. Sanoja, herra, ja kiivaitakin, jos niin tarvitaan.
ANTON. Hyvä, hyvä, mutta tule asiaan!
ELIAS. Tulen kohta. Mutta kiitos olkoon pojalle siitäkin, että kirjoittaa osaan.
ANTON. Tule asiaan, sanon minä!