BONIFACIUS. Pois tieltä, hameet!
MARIANA. Pois itse, sinä tulipunanen saatana!
BONIFACIUS. Tyttö! (Taputtaa kädellään vitsanippua)
MAURA. Käy kutsumaan muori Kunigundaa. (Mariana menee, tempasten mennessänsä Bonifaciuksen kainalosta vitsakipun, jonka kanssa hän juoksee pois. Bonifacius kiitää julmistuneena hänen perässänsä; Mariana viskasee vitsat teaterin perille ja katoo, Bonifacius, kippu kainalossa, tulee takaisin hirmuisella muodolla)
PATRIK. Kas sitä nenäkästä tyttöä. Hai djai!
BONIFACIUS. Saakoot ämmät ensin, herra kapteeni. Olkoon se käskynne, ja kohta pitää pläikymän. He ovat vankejamme; antakaat pläikyä.
PATRIK. Pois se! Sankarin tulee suojella tätä heikkoa astiaa, vaan ei sitä särkeä. Jumal' avita! mä vannon, joka hiuskarvanki heiltä vääristää, hän kaatuu, puree ruohoa kuin nauta.
2:N ÄÄNI. Sinä sankarten sankari.
2:N ÄÄNI. Sinä korkea sielu!
3:S ÄÄNI. Tuhannen kertaa korkeampi vielä, jos hän rukouksemme kuulee nyt.