5:S SOTAMIES. Nyt tunnen mikä autuus kostossa. Emmekö kostais?
4:S SOTAMIES. Ytimeen asti.
5:S SOTAMIES. Että itse luonto itkee ja huokaa kuin kurja äiti, koska veli veljeänsä veristää.
4:S SOTAMIES. Temmasta käsistämme saalin, jonka kunnialla viholliselta ryöväsimme vihollismaassa!
5:S SOTAMIES. He ovat virittäneet ilovalkean majaansa ja istuvat nyt ympär kultasen liekin, horien kitaansa kuohuvaa juomaa.
4:S SOTAMIES. Jos toki pääsisimme sisään häiritsemään kestiänsä vähän. (Tempoilee ovea, kierrellen avainta edestakaisin)
1:N SOTAMIES. Ole kiertelemättä sitä avainta; ovi on kernas solaumaan, käymään takalukkoon.
5:S SOTAMIES. Kiertel sitä kiukkusemmin, veljeni.
4:S SOTAMIES. Vaiti, nyt on se tehty. Nähkööt edes vähän kiusaa, ennenkuin sieltä ulospääseevät.
5:S SOTAMIES. Ja missä oltta juodaan, siinä ovetkin paukahtelee. Hyvä! (Ilolaulu sisällä)