AAPO. Veli Juhani, huomaa, että sellaiset lauseet synnyttävät pahaa verta.
JUHANI. En tarkoittanut pahaa verta enemmin kuin pahaa lihaakaan, mutta niinkuin terva, niinkuin karriainen kuumana kesänä takerrutte vimmatusti turhaan, merkittömään sanaan, vaikka tunnette sydämmeni perin pohjin. Minä närkästyn!
AAPO. Tämä jääköön, ja sano meille nyt, jos mielit, ken on tyttö, joka sydämmesi on puoleensa vetänyt.
JUHANI. Sen tahdon sanoa huikailematta. Likka, jota armottomasti rakastan, on »Männistön muorin» Venla.
AAPO. Hm.
JUHANI. Mitä sanot?
AAPO. Hm, minä vaan sanon.
TUOMAS. Kiusallinen asia.
SIMEONI. Venla. Kas, kas! Mutta olkoon kaikki taivaan isän huomassa.
AAPO. Hm, vai Venla.