JUHANI. Koivi. Koivi!
TUOMAS. Minun roteva Kyyttöni terästetyllä otsalla! No niin! Mutta heitä jo tuo vakava junnaus ja työnnäise miehes helkkariin.
JUHANI. Koivi! Peeveli sinun sarves karsikoon! Pakenetko, riivattu?
TUOMAS. Käpälämäki kelpaa hänelle.
TIMO. Ja toinen tuhnii vielä perään kuin peijakas. Hi, hi, hi!
TUOMAS. Niin, Juhani.
JUHANI. Meni minulta kortteli viinaa. Sen saat kun pääsemme pinteestä. Mutta koskahan se päivä koittanee? Ah! tapahtuupa vuosien päästä, että jahtivoutimme komennon alla kiskotaan täältä aika telakuorma kylään ja kylästä kirkkotarhaan, kiskotaan kasa kalisevia, kolisevia luurankoja seitsemästä miehestä.
SIMEONI. Ja niin päättyi syntinen elämämme.
JUHANI. Niin päättyi elämämme.
TIMO. Niinhän se päättyi.