AAPO. Mutta se ei käy kuntoon.
LAURI. Käyköön sitten Hornan koloon. Myllyn kivenä pyöriköön linnamme ja viskatkoon elukkain saaliiksi seitsemän onnetonta poikaa. Pyöri, kivi, idästä länteen, ja, metsä ympärillämme, lännestä itään pyöri! Heleijaa!
JUHANI. Olethan jo humalassa, poika?
LAURI. Tuleeko sitä kysyä? Mitä maksaa elämä ja maailma? Ei yhtään homeista äyriä. Sentähden menköön kaikki tomuna ja tuhkana pitkin tuulien teitä. Loiskis! Saakaamme tästä, sydämeni veljet.
AAPO. Hän on päissään. Kannu häneltä pois!
LAURI. Se ei lähde juuri leikillä. Kannu on minun; enhän sitä hellittänyt härkien sotkettavaksi aholle. Mutta te muut? Ah! laskittepa konttinne koreasti maahan kuin kurjat mustalaiset, koska nimismiehen pyssy paukahtaa.
JUHANI. Kannu tänne!
LAURI. Kannu on minun.
JUHANI. Mutta minä tahdon sen haltuuni.
LAURI. Sinä tahdot? Jos tahdot, niin saatpa sen vasten otsikkoas.