JUHANI. Ilman sitä peevelin tiitiäistä siellä hännässänne olisittepa jo metsän pohjassa, äijä-parat.
TUOMAS. Ota vastaan kurra, mies, ja älä siinä löpertele kuin lapsi.
EERO. Heleijaa! Meneepä ohitsensa taas.
AAPO. Ei kohtaa häntä yksikään sauva, ei yksikään.
TUOMAS. Ei enemmin kuin lentävää tähteä taivaalla. Veljet, mitä sanotte?
EERO. Aikapa siinä enään sanaakaan hiiskua, kun juoksevat, hännät lurpassa, kadonneen lampaan jäljessä.
TUOMAS. Lystiä! Laula, Eero, laula, iloleikkiä lyödessämme. Laula
Rajamäen rykmentistä, joka loiloitus ei anna tätä heittoa perään, vaan
kestää meille vielä voitonvirreksikin ahon toisella rannalla tuolla.
Laula Mikon ja Kaisan retkistä pitäjällä.
EERO. Olkoonhan laulua ja riemua, ja saakoot sauvamme vauhtia laulustani.
Rajamäell' korkealla
Asuu pariskunta,
Harjoitellen virkaa viisi,
Ammattia monta.
Mikko, ukko viltti-hattu,
Kuoharina kulkee,
Usein pelimiehenäkin
Laattiata polkee.