JUHANI. Mitä tuumiskelee Aapo siellä? Katso, poika, ettet teloittanut kiekkoani visaista ja vahvaa.
TUOMAS. Tuonnehan se kanervistoon polulta pöllähti ja pysähtyi mielestäni lähelle tuota pientä närettä.—Päivää, Lauri! No miksi seisot tuossa noin äkeänä ja äänetönnä?
EERO. Mitä kuuluu metsästä, Lauri?
JUHANI. Kysy häneltä. Siinä hän seisoo kuin entinen Paijulan Heikki, se Myllymäen Hessu, röykkiö kenkärajoja seljässä.—Mutta Aapo, Aapo, sinä peijakkaan pokko, mitä kuhnailet siellä.
TIMO. Tee joutua, tee joutua, Aapo-veljeni.
JUHANI. Tirkistelee ja haeskelee siellä kuin kissa poikaansa…
»Tuuli se puhaltaa ja puunlatvat taipuu…»
Siirryppäs hieman tieltä pois, mun Kiiski-koiraseni, muutoin ovat käpäläsi vaarassa.—Kuuletko sinä? Pois tieltä.
»Tuuli se puhaltaa ja puunlatvat taipuu,
Kultani ääni se kaukana kaikuu».
Jaa, jaa, Kiiski-parka, tässä ei auta armot. Kyllä sen tiedät. Siinä mahdat istua ja haukoitella niinkuin parhaiten maistaa. Jörri sinä. Hehehee! Siinä saat istua rauhassa ja katsella kurran juoksua.—Mutta soikoon saakeli, ellei tässä kiekkoa löydetä! Etsimään sitä joka mies!