JUHANI. Kuka?
SIMEONI. Hän, hän, mun toverini matkalla.
EERO. Ja minäkö?
SIMEONI. Et sinä, vaan se hirmu, joka on minua johdatellut. Oi veljet! teille taidan kertoa asioita, jotka kohottavat karvanne pystyyn kuin vihaisen karjun harjasrivi. Mutta antakaas minulle ensin pieni ryyppy sydämeni vahvisteeksi; ja olkoon tämä viimeinen ryyppy, jonka nielaisen kurkustani alas.
JUHANI. Otahan ryyppy, Jumalan luoma; katsos tässä, mun armas veljeni.
SIMEONI. Suurkiitos!—Nytpä tahdon koettaa kertoa mitä olen nähnyt ja kuullut, kertoa varoitteeksi meille kaikille. Kuulkaat: minä olen nähnyt hänen.
JUHANI. Kenen ihmeen olet sinä nähnyt?
SIMEONI. Itse päämestarin, itse Lusifeeruksen!
AAPO. Hänen näit vain unissa tai mielenhoureessa, jonka saattoi matkaan väkevien ylellinen nautinto.
SIMEONI. Hänen olen totisesti nähnyt.