AAPO. Ah! ei ole meillä enään pelastuksen keinoa tästä ahdingosta, ei tämän taivaan alla.
JUHANI. Kiikissä olemme, kukissa! Kaikki on mennyt, kaikki onni ja toivo!
TUOMAS. Peijakas meidät perii, perii ilman armoa; siis ottakaamme, silmät ummessa, vastaan mitä olemme ansainneet. Kruunun käskyläistä häiritsimme keskellä tulista tointansa, ja tämä paikka on kova; miehiä löimme kenties raajarikoiksi, joka paikka on vieläkin kovempi. Noh, ehkä nykäisimme vielä joltain henki-kultaisenkin pois, ja sittenpä kaikki hyvä; tallella olemme ja syömme kruunun surutonta leipää.
SIMEONI. Voi meitä poloisia poikia!
TIMO. Poloisia Jukolan poikia! Ja seitsemän kappaletta! Mitäs tehdään nyt?
LAURI. Kyllä tiedän mitä teen.
JUHANI. Minä myös. Veitsi kurkkuun joka miehen!
TIMO. Älä helsingissä!
JUHANI. Puukkoni, kirkasteräinen puukkoni! Verta lasken että lainehtii!
AAPO. Juhani!