JUHANI. Sinä uljas Mikko.
MIKKO. Pelaanpa jo teille iloisen marssin tullessamme Jukolaan.
JUHANI. Sinä verraton Mikko! Pelaa, pelaa että maailma leimahtelee, pelaa, Jumalan luoma.
AAPO. Kaikki soveltuu oivallisesti.
JUHANI. Kaikki paukahtaa kuin lukkoon vaan!
MIKKO. Vankkurit ympäri, Heikka ja Matti poikaseni! Ja sinä, Kaisa, heitä jo tuo tuimuuden äkeys naamastasi hiiteen ja teeppäs nätti keikaus Jukolaan päin.
KAISA. Jaa-ah! kyllä minä sinun keikautan tässä. Jos niin hulluksi päättyisinkin ja lähtisin talkittamaan takaisin vanhoilla korvillani, niin astelisinko heidän vikurien aasiensa sotkettavana tuossa raitiolla? Könöittäkööt he edellä, me kahnustelemme perässä.
MIKKO. Oikein, Kaisa! Hellittäkäät edellä, veljet, antakaat mennä oikein pyrstötähden vauhdilla, me suhutamme suitsuavana häntänä perässä.—Tuo meidän muori on vähän kiivasta muoria.
JUHANI. Mutta onpa siinä muoria kuitenkin.
AAPO. Oivallinen muori!