TIMO. Jumalan taivas kuitenkin.
AAPO. Asua täällä susien ja karhujen kanssa.
TUOMAS. Ja Jumalan kanssa.
JUHANI. Oikein, Tuomas! Jumalan ja hänen enkeleinsä kanssa. Ah! jos nyt taitaisimme katsoa autuaan sielun ja ruumiin silmällä, niin selvästipä näkisimme, kuinka koko joukko suojelevia siipi-enkeliä on meidän piirittänyt ja kuinka itse Jumala harmaana äijänä istuu vallan keskellämme tässä kuin armahin isä.
SIMEONI. Mutta mitä aattelee nyt äitiparka?
TUOMAS. Hän mielisi peitota meitä paistikkaiksi, koska vaan kynsiinsä joutuisimme.
JUHANI. Ai poika, saisimmepa saunan!
TUOMAS. Saunan, saunan!
JUHANI. Kipinöitsevän saunan! Niin, kylläs sen tiedät.
AAPO. Se viimeinkin on saatavamme.