JUHANI. Niin! ja sitten peijakas hänen periköön, ottakoon hänen niskaansa ja lennättäköön häntä niinkuin pirun on tapana pappia lennättää.
EERO. Vieköön rikkaan miehen toveriksi sen mahtavan ja rikkaan rovastin.
JUHANI. Siinähän ovat terveiset, joita pyydämme sinun saattamaan koreasti esiin sekä lukkarille että rovastille. Ja jos kaiken tämän teet, niin saatpa sitten noitua minun itseni vaikka sudeksi, niinkuin uhkasit.
EERO. Sudeksi niin ahneeksi, että hän kerralla nielee kitaansa koko
Rajamäen rykmentin.
JUHANI. Niin! ja vielä sarvi-säkin kaupan päälle.
EERO. Vielä pikipussinkin paakelssina.
JUHANI. Niin juuri, sinä vasaran-poika!
KAISA. Kaikki hyvin! rovastin ja lukkarin pitää saaman teiltä terveisenne, ja se keitto on kupissanne kerran vielä, te kirotut! Anna heille kivestä läksiäisiksi, Mikko, anna että pääkuori aukenee.
MIKKO. Tässäpä on mukava harakan-kivi, juuri kuin käsketty.—Tuossa, te
Pelttarin pukit!—Mars, Kaisa! Nyt mennään.
JUHANI. Tuota riivattua! Nakkasi kiven, ja liki liippasi, ettei iskenyt minua otsikkoon.