TIMO. Eipä ilman ettei minunkin housuni vapise.
JUHANI. Verraton hetki!
SIMEONI. Näin meitä Jumala rankaisee syntiemme tähden.
JUHANI. Totta! Miksipä lauloimme tuon ilkeenaikaisen veisun Rajamäen rykmentistä?
SIMEONI. Te pilkkasitte hävyttömästi Mikkoa ja Kaisaa!
JUHANI. Ettäs sanot! Mutta Jumala siunatkoon heitä! Hän siunatkoon meitä kaikkia, kaikkia, lukkariakin!
SIMEONI. Se rukous on taivaalle otollinen.
JUHANI. Lähtekäämme tästä hirmuisesta paikasta. Tuoltahan leimuaa tänne palo kuin kadotuksen pätsi, ja tuolta kalustaa kiven kyljestä nuo silmätkin niin surkeasti päällemme. Tietäkää, että juuri Aapon kertomus niistä kissan-silmistä saattoi matkaan tämän ravistuksen selkäluissamme. Mutta lähtekäämme liesuun, ja älköön kukaan meistä unohtako pussiansa ja aapistoansa. Pois veljet! Tammistoon marssitaan Kyöstin luokse, Kyöstin luokse Herran avulla, ja siitä huomenna kotia, jos eletään. Mennään nyt!
LAURI. Mutta kohta on niskassamme roima sade ja kastummepa kuin rotat.
JUHANI. Anna kastua, anna kastua! Saatiinhan vielä armo. Mennään nyt!