LAURI. Eero! Sinä riivattu, katso etten viskaise sinua parvelta alas.
AAPO. Mitä konsteja ja koukkuja on teillä siellä nurkassa, te kaksi?
JUHANI. Mitä närinää siellä? Häh?
LAURI. Toista selkään puhaltelee.
AAPO. Siivosti vaan, Eero!
JUHANI. Heh, vihakiiski.
SIMEONI. Eero, Eero, eikö löylyn mojova kuumuuskaan tuo mieleesi helvetin tulta. Muistele Hemmolan Juhoa, muistele Hemmolan Juhoa!
JUHANI. Hänpä tautivuoteellansa näki sen tulisen järven, josta hän kerran vielä pelastettiin, ja siitä syystä, niinkuin hänelle sanottiin, että hän aina saunanparvella oli muistellut helvettiä.—Mutta päivänkö valo tuolta kiiltää läpi nurkan?
LAURI. Kirkkaan päivän.
JUHANI. O peto! sauna veisaa viimeistä värssyänsä. Sentähden olkoon isännyyteni ensimmäinen pyrkimys uusi sauna.