TIMO. Et pehmitä kruununmaatani sinä, et koskaan; sen tehköön lain ja oikeuden hulja, jos selkäni syystä syhyy.
JUHANI. Miksi iskette kiinni löysään sanaan? Onhan meillä tässä onnemme sijaa, jos vaan sovinto vallitsee ja sarvet pannaan syrjään.
EERO. Tarkasti kuitenkin määrättäköön keskinäiset suhteemme.
AAPO. Ja kuulkaamme jokaisen mieli.
JUHANI. Mitä sanot, Lauri, harvasanainen aina?
LAURI. Sanoisinpa jotain. Muuttakaamme metsään ja heittäkäämme hiiteen tämän maailman pauhu.
JUHANI. Häh?
AAPO. Mies hourii taas.
JUHANI. Muuttaisimme metsään? Mitä hulluuksia!
AAPO. Ole huolimatta.—Katso näin olen tuumaillut. Sinulla, Juhani, on ensiksi valta astua isännyyteen, jos niin tahdot.