LAURI. Sen tein minä jo menneenä vuonna.
EERO. Minä seuraan teitä vaikka Impivaaran syvimpään luolaan, jossa, niinkuin sanotaan, vanha vuoren-ukko keittelee pikiä, päässä kypärä sadasta lammasnahasta.
TUOMAS. Sinne tästä siirrymme kaikki.
JUHANI. Sinne siirrymme ja rakennamme uuden maailman.
AAPO. Eikö käsittäisi meitä sielläkin esivallan koura?
JUHANI. Metsä penikoitansa suojelee. Siellä vasta kannallamme seistään; syvälle kuin tirisilmäiset myyrät siellä itsemme kaivamme aina maan ytimeen asti. Ja miellyttäiskö heitä sielläkin ahdistella poikia, niin pitää heidän havaitseman miltä tuntuu häiritä seitsemää karhua konnossansa.—Nyt nahkapeitturille kaupat kirjallisesti vahvistamaan. Kymmeneksi vuodeksi menköön talomme toisen kouriin.
SIMEONI. Halaanpa minäkin rauhan kammioon. Veljet, uusi koto ja uusi sydän luokaamme itsellemme metsien kohdussa.
JUHANI. Kaikki yksimielisesti!
AAPO. Kuinka päätät, Timo?
TIMO. »Siinä minä, missä muutkin», sanoo sananlasku.