"Hyvä; tämä varmuus rohkaisee minua tekemään vielä muita kysymyksiä. Olisin teille koko ikäni kiitollinen, jos nyt lyhyen neljännestunnin harjoittaisitte hiukan itsekieltäytymistä ja osottaisitte suurempaa avomielisyyttä. Lupaan teille juhlallisesti, että teen vain sellaisia kysymyksiä, joihin helposti voipi vastata. Ensimäiseksi huvittaa minua luonnollisesti teidän ulkomuotonne. Vartalonne?"
"Hoikka, tosin hiukan jykevyyteen taipuvainen; en kumminkaan voi senvuoksi valittaa."
"Oivallista!… Silmänne?"
"Siniset."
"Tukkanne?"
"Tumma."
"Onko se mahdollista? Tummatukkainen ja sinisilmäinen! Oi, se luo kasvoihin ihanteellisen viehätyksen. Oi, armolliseni, te olette enemmän kuin intresantti! Mutta jatkakaamme tuttavuuttamme, joka hetki hetkeltä on suonut yhä enemmän suloa ja vieläkin lupaa äärettömiä riemuja. — Suunne?"
"Mitä kasvojeni muihin osiin tulee, niin voin niistä sanoa vain sen, mitä äsken itsestänne arvelitte: ne ovat niitä, joista henkilökuvauksessa on tapana käyttää sanaa 'säännölliset'. Mutta…"
"Mutta…"
"Mutta jos minun pitää olla vilpitön ja totuutta rakastava, niin täytyy minun lisätä, että on ihmisiä, jotka kutsuvat niitä säännöllisiksi ja intresanteiksi."