"Mutta osakkeita hän ei tahdo ottaa."
"Ett'eikö? Sepä on kummallista. Muuten kuulen kaikkein ihmisten sanovan, että Karsten on kovin toimelijas ja varovainen raha-asioissa. Kuulkaapa, sanokaa vilpittömästi, näin meidän keskemme, luotatteko itse yritykseenne?"
"Tahdotteko nähdä näyttö-kaavan?" kysyi Mordtmann tarttuen taskuunsa.
"En, en suinkaan! Mutta vastatkaa minulle: luuletteko itse —?"
"Meillä on tässä", keskeytti hän mitä vakavimmalla asioimis-äänellä, "kuten saatte nähdä, sarja analyysejä —"
"Antakaa minun olla rauhassa iljettäviltä analyyseiltänne", lausui
Venni-rouva nauraen.
"— ja sen lisäksi erikohdittain lueteltu arviolasku ynnä", jatkoi Mordtmann; ja nyt oli mahdotonta enää saada vakavaa sanaa häneltä. Hän huvitti Venniä vielä hetkisen asioimis-tavallaan ja näyttelemällä kohtauksia käynnistään kaupungin porvarien luonna, kunnes nousi lähteäkseen ja sanoi hyvästi.
Mutta hänen mentyään, mietti rouva asiaa. Kovin kiusallista olisi todellakin, jos hän nyt matkustaisi pois. Venni päätti sentään kysyä Karstenilta, miksi hän ei voisi ottaa paria osaketta, kun kaikki riippui hänestä.
Professori vastasi — keskustelu alkoi päivällispöydässä — ett'ei hän periaatteellisista syistä mielellään pannut rahoja kiinni kaupungissa oleviin yrityksiin.
Mutta olihan tämä varmaan hyvin hyötyisä?