"Minua onnetonta!" huudahti Billot raivoissaan. "Minähän en aavistanutkaan tätä! En muistanutkaan lipasta! Mitähän tohtori sanoo? Mitä hän ajattelee tästä? Että olen petturi, pelkuri, viheliäinen vätys!"
"Mutta, hyvä Jumala, mitä siinä lippaassa sitten olikaan, isä?"
"En tiedä. Sen vain tiedän, että olin luvannut tohtorille suojella sitä hengelläni, ja minun olisi pitänyt antaa surmata itseni puolustaessani sitä."
Ja Billot teki sellaisen epätoivoa ilmaisevan liikkeen, että vaimo ja tytär säikähtyneinä peräytyivät.
"Hyvä Jumala, hyvä Jumala, tuletteko hulluksi, isä?" sanoi Catherine purskahtaen itkuun. "Vastatkaahan minulle!" huusi hän. "Taivaan nimessä, vastatkaa minulle!"
"Pierre, ystäväiseni", sanoi rouva Billot, "vastaahan toki tyttärellesi, vastaa vaimollesi."
"Hevoseni! hevoseni!" huusi maanviljelijä. "Tuokaa tänne hevoseni!"
"Minne lähdette, isä?"
"Ilmoittamaan tohtorille. Tohtorin täytyy saada tästä tieto."
"Mutta mistä hänet löydätte?"