Vaikka tämä näky olikin lyhyt, kohotti se innostuksen korkeimmilleen.
"Eläköön Orleansin herttua!" huusi pari kolme tuhatta ääntä.
"Murtautukaamme asekauppiaitten myymälöihin", huusi muuan ääni joukosta.
"Menkäämme Invalidi-hotelliin!" [Invalidi-hotellissa valtio elätti rammoiksi tulleita sotilaita. Suom.] huusi eräät vanhat sotilaat, "Sombreuilillä on kaksikymmentä tuhatta kivääriä."
"Invalidi-hotelliin!"
"Kaupungintalolle!" huusivat useat. "Kauppiaiden esimiehellä
Flessellesillä on kaartin asevaraston avaimet; hän antaa ne meille."
"Kaupungintalolle", huusi yhä isompi ryhmä.
Ja kaikki läksivät niihin kolmeen eri suuntaan, joista oli puhuttu.
Tällä välin rakuunat olivat kerääntyneet parooni de Bezenvalin ja
Lambesqin herttuan luo Ludvig XV:n torille.
Tätä eivät tienneet Billot ja Pitou, jotka eivät olleet seuranneet mitään ryhmää, vaan jääneet melkein kahden kesken Palais-Royalin torille.