Pitoun olisi tehnyt mieli ottaa kypärikin, mutta kun hän ei ollut varma siitä, ulottuiko Billotin selitys puolustusaseisiinkin eikä vain hyökkäysvälineihin, jätti hän sen tekemättä.
Mutta kootessaan itselleen aseita hän samalla kuunteli
Vendôme-torille päin.
"Ooho", sanoi hän, "minä luulen kuninkaallisten saksalaisten palaavan."
Todellakin kuului hitaasti lähenevän ratsuväen kavioiden kopsetta.
Pitou kumartui katsomaan Regence-kahvilan nurkan takaa ja näki
Saint-Honorén kauppahallin kohdalla patrulliryhmän, joka lähestyi
kiväärit ojossa.
"Pian, pian pois", sanoi Pitou, "he palaavat."
Billot katsahti ympärilleen nähdäkseen, voisiko ryhtyä vastarintaan.
Tori oli melkein autio.
"Pois tosiaan täältä", päätti hän.
Ja hän kiirehti Chartres-kadulle, kintereillään Pitou, joka olan yli kiinnitettävän miekankannattimen käyttöä tuntematta laahasi mahtavaa säiläänsä vain vyössään pitkin katukiveystä.
"Tuhannen pentelettä", noitui Billot, "sinähän näytät rautakauppiaalta. Ripustappas kuntoon se viikatteesi."
"Mihin?" kysyi Pitou.