Ehdotus oli perin yksinkertainen, ja koko joukko seurasi Billotia, valmiina käyttämään tätä tietä. Mutta heidän päästyään puolimatkaan Tuileriein puistolle päin näkyi välkkyviä miekkoja. Osasto rakuunoita oli sulkenut rantakadun.
"Noita kirottuja on kaikkialla!" mutisi maanviljelijä.
"Minäpä luulen, että olemme joutuneet ansaan", arveli Pitou.
"Joutavia", sanoi Billot. "Ei viittä kuutta tuhatta miestä voida ottaa vangiksi, ja meitä on ainakin sen verran."
Rantakadulla olevat rakuunat lähestyivät hitaasti, totta kyllä, mutta lähestyivät yhtäkaikki.
"Jäljelle jää Royale-katu", sanoi Billot. "Menkäämme sitä tietä,
Pitou."
Mutta sotilasrivi sulki tien Porte-Saint-Honorén kohdalla.
"Voitpa todellakin olla oikeassa, Pitou ystäväiseni", myönsi nyt
Billot.
"Hm!" äännähti vain Pitou.
Mutta tämä yksi ainoa äänne ilmaisi selvästi, kuinka pahoillaan Pitou oli siitä, ettei ollut erehtynyt.