Kristus oli neitsyen poika. Vallankumous oli raiskatun kansan tytär.
Tähän suureen mielenosoitukseen vastaa kuningas kuninkaallisella sanallaan: Veto (epään)!
Herra de Brézé lähetetään niskuroitsijain luo käskemään heidän hajaantua. "Me olemme täällä kansan tahdosta", sanoo Mirabeau, "emmekä lähde täältä muutoin kuin painetti mahassamme."
Hän ei sanonut, niinkuin väitetään: "Vain painettien pakottamina." Miksi onkaan jokaisen suuren miehen takana pikkuinen puheniekka, joka pilaa lauselmat muka siloitellessaan niitä?
Miksi tällainen oli Mirabeaun takana Pallohuoneessa? Tai Cambronnen takana Waterloon luona? [Cambronnen epäävä vastaus antautumisvaatimukseen epätoivoisessa asemassa on mahdoton painattaa tavallisiin kirjoihin. Victor Hugo on loistavasti tulkinnut, kuinka suurta oli hienosti sivistyneen miehen karkeasanaisuus tänä uljaana kuolonhetkenä. — Suom.]
Tämä vastaus mentiin ilmoittamaan kuninkaalle.
Hän käveli vähän aikaa kiusaantuneen näköisenä.
"Eivätkö he aio lähteä?", kysyi hän.
"Eivät, sire."
"Annettakoon heidän sitten olla."