"Hyvä on. Siinä tapauksessa käännyn Kansalliskokouksen puoleen."
"Tie Versaillesiin on suljettu."
"Lähden sinne kolmentuhannen mieheni saattamana."
"Olkaahan varuillanne, tiellä kohtaatte neljä- tai viisituhatta sveitsiläistä sekä kaksi- tai kolmetuhatta itävaltalaista, jotka haukkaavat teidät ja kolmetuhatta miestänne yhdeksi suupalaksi; olette silmänräpäyksessä kadonneet."
"Hitto soikoon! Mitä siis tehdä?"
"Mitä hyvänsä, mutta tehkää minulle palvelus ja viekää pois nuo kolmetuhattanne, jotka kivääreillä takovat kivitystä ja tupakoivat. Kellareissamme on seitsemän- tai kahdeksantuhatta naulaa ruutia, ja yksi ainoa kipinä voi sen sytyttää."
"Siinä tapauksessa järjestänkin toisin", oivalsi Billot; "en käänny kuninkaan enkä Kansalliskokouksen puoleen, vaan vetoan kansaan, ja me valloitamme Bastiljin."
"Millä tavalla?"
"Niiden kahdeksantuhannen ruutinaulan avulla, jotka te, herra esimies, annatte minulle."
"Niinkö luulette?" sanoi Flesselles ivallisesti.