Neiti Angélique levitti silmänsä hämmästyksestä selälleen, riiteli vielä muodon vuoksi, mutta riidellessään sieppasi veljenpoikansa metsästyssaaliin ja astuen kolme askelta lamppua kohden sanoi:
"Mitä nämä ovat?"
"Näettehän toki, hyvä täti Angélique, mitä ne ovat", sanoi Pitou, "nehän ovat lintuja."
"Voiko näitä syödä?" kysyi heti vanhapiika, joka jumalisena tietysti oli myös herkkusuu.
"Syödäkö!" huudahti Pitou. "Totta kai! Punarintoja ja rastaita! Mitä sitten, ellei niitä!"
"Mistä sinä, senkin onneton, olet nämä varastanut?"
"En minä ole niitä varastanut, vaan pyydystänyt."
"Mistä?"
"Suonsilmien luota."
"Mitä suonsilmiä ne ovat?"