Nähdessään Lambescqin herttuan teki kuningatar sellaisen epätoivoista iloa ilmaisevan liikkeen kuin sanoakseen: "Vihdoinkin saamme tietää kaikki."
Ruhtinas kumarsi, samalla viitaten pyytävänsä anteeksi, että hänen saappaansa olivat tomuiset, vaatteensa tahraiset ja miekkansa käyristynyt, niin ettei se ollut kokonaan mennyt tuppeen.
"No, herra de Lambescq"; aloitti kuningatar, "te tulette siis
Pariisista?"
"Niin, teidän majesteettinne."
"Mitä kansa tekee?"
"Surmaa ja polttaa."
"Huumauksen vai vihan vallassa?"
"Julmuuden riivaamana."
Kuningatar mietti kuin aikoen olla samaa mieltä kansasta. Sitten hän jatkoi pudistaen päätänsä:
"Ei, ruhtinas", sanoi hän, "kansa ei ole julma, ei ainakaan syyttä.
Älkää siis peitelkö minulta mitään. Onko se hulluutta? Onko se vihaa?"