Mazarinin politiikkaa.
Sen epäröimisen sijasta, jolla nuori kuningas oli neljännestunti takaperin lähestynyt kardinaalia, saattoi hänen silmistään nyt nähdä tuon sitkeän tahdon, jota vastaan voitiin taistella ja joka kenties taittui omaan voimattomuuteensa, mutta joka ainakin säilytti tappionsa muistoa sydämen syvyydessä kuin kirvelevänä haavana.
"Tällä kertaa, herra kardinaali, on kysymys paljon helpommin saatavasta edusta kuin miljoonasta."
"Niinkö oletatte, sire?" virkahti Mazarin katsellen kuningasta viekkailla silmillään, jotka näkivät syvimpiinkin sydänsopukkoihin.
"Niin oletan, ja kun saatte tietää pyyntöni sisällön…"
"Ja luuletteko siis, että minä en sitä tiedä, sire?"
"Tiedättekö muka, mitä minulla vielä on teille sanottavaa?"
"Kuulkaahan, sire, mainitsenpa teille Kaarle-kuninkaan omat sanat…"
"Oh, jopa jotakin!"
"Kuulkaahan vain: Ja jos tuo saituri, tuo halpamainen italialainen, on hän sanonut…"