"Hyvästi siis!"
Ja Aramis lähti vankilanpäällikön siunausten saattelemana.
100.
Ystävättäret.
Samaan aikaan kun de Baisemeaux näytti Aramikselle Bastiljin vankeja, pysähtyivät markiisitar de Bellièren ulko-ovelle ajoneuvot, ja tänä vielä verrattain varhaisena aamuhetkenä astui katuportaille nuori säätyläisnainen kahisevassa silkissä.
Kun rouva Vanel ilmoitettiin markiisittarelle, istui tämä syventyneenä lukemaan kirjettä, jonka hän kätki kiireimmiten. Hän oli hädin ehtinyt laittautua aamuasuun, kamarineidot olivat vielä viereisessä huoneessa. Markiisitar riensi ystävätärtä vastaan ja oli näkevinään hänen silmissään loisteen, joka ei kuvastanut terveyttä eikä ilahdusta. Vieras suuteli häntä, puristi lämpimästi hänen kättään eikä suonut hänelle puheenvuoroa, vaan aloitti vilkkaasti:
"Oletko ihan unohtanut minut, kultaseni? Olet siis kokonaan antautunut hovihuvituksiin?"
"En ollut edes hääjuhlallisuuksia katsomassa."
"Mitä siis teet?"
"Varustelen lähtöä Bellièreen."