"Silloin? Lopeta."
"Silloin, sanon, saattaa tuntea mustasukkaisuutta; mutta kaikki nämä yksityiskohdat ovat umpimähkäisiä, meidän keskusteluumme ne eivät kuulu."
Herttua oli kiihdyksissä ja nähtävästi taisteli itsekseen, "Et ole saanut minulle selväksi", lausui hän viimein, "minkätähden poistuit. Vastikään sanoit pelänneesi häiritseväsi, ja lisäsitpä vielä huomanneesi Madamen taipuvaiseksi erityiseen huomaavaisuuteen de Guichea kohtaan."
"Oh, monseigneur, sitä en ole sanonut."
"Selvästi sen lausuit."
"Mutta jos niin sanoinkin, en nähnyt siinä muuta kuin viatonta."
"Jotakin erityistä siis kuitenkin olet havainnut?"
"Te saatatte minut hämille, monseigneur."
"Älä välitä! Puhu vain; jos haastat totta, niin miksi empisit?"
"Puhun aina totta, monseigneur, mutta aina myös epäröitsen, kun on toistettava muiden puheita."