"Monseigneur!" huomautti junkkari äkkiä; "mieleeni juolahti tässä oiva aatos. Olen äskeisessä keskustelussamme saattanut karvastuttaa teidän korkeutenne mieltä ja herättää epäluuloisuutta häntä kohtaan. Minun pitäneekin nyt ryhtyä sovittamaan kaikkea — käyn tavoittamassa kreiviä ja tuon hänet seuraksemme."
"Kas, oletpa kelpo sielu, chevalier!"
"Lausutte tuon ikäänkuin ihmeissänne."
"Hitto, et sinä joka päivä ole hellämielinen!"
"Olkoon niinkin; mutta tunnustakaa sentään, että kykenen korjaamaan tekemäni vääryyden."
"Sen myönnän."
"Teidän korkeutenne suvainnee hyväntahtoisesti odottaa täällä tuokion aikaa?"
"Mielelläni, — mene vain… Koettelen sillävälin pukua, jota aion käyttää Fontainebleaussa."
Junkkari läksi etuhuoneisiin, kutsui palvelijoita ja tuntui antavan heille erinäisiä määräyksiä. Kaikki hajausivat eri suunnille, mutta oman kamaripalvelijansa hän pidätti hiljaisella käskyllä:
"Toimita heti tietooni, eikö herra de Guiche ole Madamen luona. Miten ottaisit siitä selon?"