"Kuningas ottaa kaikki kantaakseen, madame. Niin, mutta nyt tulenkin ajatelleeksi, että olisi kenties parempi minun lähteä tapaamaan Madamea huoneissaan?"
"Sellainen esittäytyminen on hiukan juhlallista."
"Kyllähän, mutta juhlallisuus ei olekaan soveltumatonta saarnamiesten esiintymisessä, ja sitäpaitsi baletin viulu saisi puolet todistelustani hukkaantumaan. On myös kysymyksessä veljeni mahdollisen väkivaltaisuuden pidättely… Parempi ehättää esille aikaisin… Onkohan Madame kotona?"
"On luullakseni."
"Mitkä siis ovatkaan valitusperusteet?"
"Lyhyimmiten: alituinen soitantotilaisuuksien järjestäminen — Guichen ainainen läheisyys — salamyhkäisyyden ja vehkeiden epäileminen…"
"Todisteet?"
"Niitä ei ole minkäänlaisia."
"No, lähdenpä siis Madamen luo."
Ja kuningas alkoi kuvastimesta tarkastaa upeata asuaan ja vilkastuneita kasvojaan, jotka säihkyivät kuten hänen jalokivensä. "Veljeni on siis hiukan syrjittynä?" virkahti hän.