"Ja kuitenkaan emme mielestäni koskaan ole antaneet aihetta…"
"Emme koskaan! En ainakaan minä… Mutta miten olette saanut tietää
Monsieurin luulevaisuudesta?"
"Äitini kuvaili minulle, miten Monsieur oli raivostuneena saapunut hänen luokseen, lausuen katkeria valituksia teidän…"
"Sanokaa, sanokaa vain."
"Teidän keimailustanne. Monsieur näkyy tosiaan olevan taipuvainen kohtuuttomaan epäluuloisuuteen."
"Te olette kovin hyvä, sire."
"Äitini rauhoitteli häntä; mutta Filip väitti, että häntä rauhoitellaan liian usein ja että hän ei enää tahdo tyytyä siihen."
"Eikö hänen olisi ollut parempi olla laisinkaan välittämättä?"
"Sitä minäkin sanoin."
"Eikö maailma olekin hirveän paha! Eivätkö siis edes lanko ja käly voi haastella keskenään, etsiä huvitusta toistensa seurasta, aiheuttamatta huomautuksia, epäluuloja? Sillä emmehän me, sire, tee väärin, — siihen ei meillä ole mitään halua?"