"Hyvä, hyvä, herra Colbert. Teillä ei siis enää ole rahaa?"
"Ei kyllä minulla, mutta onhan herra Fouquetilla", ja Colbertin kasvoja kirkasti inha ilahdus.
"Mitä tarkoitatte?" kysyi Ludvig.
"Olemme jo antaneet hra Fouquetin siirtää käsikassaamme kuusi miljoonaa, sire. Hän luovutti ne niin auliisti, että näki hänen olevan valmis tarpeen tullen toimittamaan lisääkin. Tänään on tarvis; hänen on siis ryhdyttävä jälleen lukemaan rahoja koolle."
Kuningas rypisti silmäkulmiaan.
"Herra Colbert", lausui hän korostaen rahastonhoitajansa nimeä, "sillä tavoin en ole tarkoittanut. En tahdo käyttää palvelijaani kohtaan painostusta, joka rasittaisi häntä ja haittaisi hänen virkatoimintaansa. Herra Fouquet on lyhyessä ajassa toimittanut käyttövaroiksemme kuusi miljoonaa, — se on varsin suuri summa."
Colbert kalpeni.
"Tähän tapaan ei teidän majesteettinne kuitenkaan puhunut joku aika sitten", hän virkahti, "kun esimerkiksi saatiin tietoon Belle-Islen hanke."
"Enpä kyllä, herra Colbert."
"Mitään ei ole siitä saakka muuttunut, parempaan päin ainakaan."