"Siten kuin kaikki muutkin."
"Ja mistä sitten kaikki muut sen tietävät?"
"De la Vallièren omasta suusta; hänhän tunnusti tämän rakkautensa tovereilleen Montalaisille ja Tonnay-Charentelle."
Madame seisahtui, irroittautuen äkillisellä liikkeellä puolisonsa käsivarresta.
"Ja siitä on tunti, kun hän teki tämän tunnustuksen?" kysyi hän.
"Niille vaihein."
"Ja tietääkö kuningas siitä?"
"No, sehän asiassa juuri romanttisinta onkin, että kuningas oli Saint-Aignanin kanssa tammen takana ja kuuli jokaisen sanan tuosta mielenkiintoisesta keskustelusta."
Madame tunsi survaisun sydämessään. "Mutta minähän olen tavannut kuninkaan sen jälkeen", virkahti hän ajattelemattomasti, "eikä hän maininnut minulle sanaakaan tuosta kaikesta."
"Parbleu!" huudahti voitonriemuinen aviomies yksinkertaisesti; "hän tietenkin varoi siitä puhumasta, koska hän varoitti kaikkia muitakin siitä teille ilmoittamasta."