Kuningas oli epäilemättä lausumaisillaan Bragelonnen varakreivin nimen, mutta pysähtyi rypistäen kulmiaan.
"Hän on…?" toisti Saint-Aignan.
"En enää muista", vastasi Ludvig XIV, koettaen salata liikutusta, jota oli vaikea peitellä.
"Voinko auttaa teidän majesteettianne oikealle tolalle?" kysyi
Saint-Aignanin kreivi.
"Et, sillä minä en enää itsekään tiedä, ketä hetkellisesti ajattelin, — en tosiaankaan. Muistelen hämärästi, että jonkun hovineidon piti mennä naimisiin… mutta nimi ei tule mieleeni."
"Oliko se ehkä neiti Tonnay-Charente, jonka piti mennä naimisiin?" kysyi Saint-Aignan.
"Saattoi olla", myönsi kuningas.
"Sitten sulhasen nimi oli de Montespan; mutta neiti de Tonnay-Charente mainitsi häntä sellaiseen tapaan, jonka ei tarvitse peloittaa toisia tavoittamasta hänen suosiollisuuttaan."
"No niin", virkkoi kuningas, "minä en tiedä mitään neiti de la Vallièresta. Annan sinun toimeksesi, Saint-Aignan, hankkia hänestä tietoja."
"Hyvä, sire, ja milloin saan kunnian jälleen tavata teidän majesteettianne, tuodakseni ne tiedot?"