"Montalaisin ja Vallièren, niin siinä sanotaan. Heitähän te olettekin suojellut." Ja Saint-Aignan puhkesi nauruun.
"Ette siis löydä laulusta neiti de Tonnay-Charentea?" virkkoi de
Guiche.
"En tosiaankaan."
"Siitähän voitte olla hyvillänne?"
"Kyllä, mutta mainitaanhan Montalais", huomautti Saint-Aignan yhä hymyillen.
"Oh, hänet tapaatte kaikkialla. Hän on aito pyryharakka."
"Tunnetteko hänet?"
"Välillisesti. Häntä suojeli eräs Malicorne, jota taas Manicamp
auttelee. Manicamp pyysi minun välitykselläni hovineidon paikkaa
Madamen luona Montalaisille ja Monsieurilta hovivirkailijan tointa
Malicornelle. Minä annoinkin puoltolauseeni; tiedättehän heikkouteni
Manicampin hupeloa kohtaan."
"Ja se onnistui?"
"Montalaisin suhteen kyllä; Malicorneen nähden on asia epävarma, — toistaiseksi häntä vain suvaitaan. Tahdotteko tietää vielä mitään muuta?"