"Niin."
"Mutta te ette siis tiedä uusimmasta huhusta?" kuiskasi Saint-Aignan.
"En, ja olen teille kiitollinen, hyvä kreivi, jos jätätte sen huhun itsellenne ja niille, jotka sitä levittävät."
"Joutavia! Otatteko te asian niin vakavalta kannalta?"
"Otan, sillä neiti de la Vallièrea rakastaa eräs hyvä ystäväni."
Saint-Aignan säpsähti.
"Ohoo!" virkahti hän.
"Niin, kreivi", jatkoi de Guiche. "Ymmärrätte siis, kun olette Ranskan hienotapaisin mies, etten voi kuulteni suvaita ystävääni saatettavan naurunalaiseksi."
"No, luonnollisesti", myönsi Saint-Aignan pureskellen kynsiään puolittain pahastuksesta, puolittain tyydyttämättömästä uteliaisuudesta. De Guiche kumarsi soreasti hyvästiksi.
"Te ajatte minut pois", pahoitteli Saint-Aignan, menehtymäisillään halusta saada tietää ystävän nimi.