"Mademoiselle", sanoi hän, "älkää jättäkö minua, minä pyydän! Asemani on epävarma, enkä yksinäni voi tapaturmatta päästä muurin toiselle puolelle. Vähätpä siitä, vaikka Manicamp repii vaatteensa: hänellä on käytettävissään herra de Guichen pukuvarasto; mutta minulle ei jää edes Manicampin vaatteita varalle, kun hän on ne repinyt tärviölle."
"Mielestäni on parasta", sanoi Manicamp, Malicornen valituksista välittämättä, "että menen ihan suoraa päätä tavoittamaan de Guichea. Myöhemmin en ehkä pääsisi hänen luokseen."
"Niin minustakin", vastasi Montalais; "lähtekää siis, herra Manicamp."
"Tuhannet kiitokset! Näkemiin, mademoiselle", virkkoi Manicamp hypäten maahan; "te olette kovin ystävällinen."
"Palvelijattarenne, herra Manicamp. Nyt koetan selviytyä herra
Malicornesta." Viimemainittu huokasi. "Menkää, menkää!" kovisti
Montalais.
Manicamp eteni muutaman askeleen, mutta palasi sitten tikapuiden juurelle.
"A propos, hyvä neiti, mitä kautta herra de Guichen luo pääsee?"
"Kah, se on totta… Mikään ei ole helpompaa. Te seuraatte lehtokujaa…"
"Hyvä on."
"Saavutte vihreään tienristeykseen."