Miten Malicorne oli pantu muuttamaan Komean Riikinkukon majatalosta.
Sillaikaa kun Montalais saatteli katseellaan kreiviä ja Manicampia, oli Malicorne käyttänyt hyväkseen nuoren tytön hajamielisyyttä ja sijoittunut siedettävämmin. Kun tyttö kääntyi, pisti siis Malicornen aseman muutos heti hänen silmäänsä. Malicorne istui kuin mikäkin apina, selkä muuria vasten ja jalat tikapuiden ylimmällä askelmalla. Villit viiniköynnökset ja kuusamat seppelöivät hänen päätänsä kuin faunin, jolle alempana kiertävät muratinoksat hyvinkin sattuvasti muodostuivat pukinsorkiksi. Montalais taasen oli kuin ilmetty metsänneito.
"Kas niin", pahastui tyttö nousten yhden askelman, "tahdotteko nyt tehdä minut onnettomaksi, — vainoatteko minua yhä, senkin julmuri!"
"Minäkö?" äännähti Malicorne; "olenko minä julmuri?"
"Olette, kun saatatte minut alituisesti puheenalaiseksi, herra
Malicorne; te olette oikea häijyyden hirviö."
"Minäkö?"
"Mitä tekemistä teillä on Fontainebleaussa? Eikö kotinne olekaan
Orléansissa, eikö?"
"Mitäkö minulla on täällä tekemistä? No, minähän tulin teitä katsomaan."
"Oliko se muka tarpeellista!"
"Ei kenties teille, mademoiselle, mutta minulle kylläkin. Mitä taasen kotiini tulee, niin tiedätte hyvin, että olen sen jättänyt ja että minulla vastaisuudessa ei ole muuta kotipaikkaa kuin missä tekin oleksitte. Ja koska nykyisin asutte Fontainebleaussa, niin Fontainebleau veti minutkin mukaansa."