"Niin, sire, ja kuitenkin toivoisin teidän majesteettinne muistin nyt pettävän, jotta unohtaisitte kaiken sen kurjuuden, joka minun on ollut pakko paljastaa nähtäväksenne. Teidän majesteettinne on niin kerrassaan yläpuolella köyhien ja vähäpätöisten, että toivon…"
"Minun majesteettini, monsieur, johtuu tekemään kuten aurinko, joka näkee kaikki, suuret, ja pienet, rikkaat ja köyhät antaen loistoa toisille, lämpöä toisille, kaikille elämää. Hyvästi, herra d'Artagnan, hyvästi, te olette vapaa."
Ja kuningas kiirehti viereiseen huoneeseen tukahduttaen käheän nyyhkäisyn.
D'Artagnan otti hattunsa pöydältä, jolle oli sen heittänyt, ja läksi.
15.
Pakolainen.
D'Artagnan ei ollut vielä ehtinyt portaiden juurelle, kun kuningas kutsui kamarijunkkarinsa.
"Minulla on teille tehtävä, monsieur", hän sanoi.
"Olen teidän majesteettinne käskettävissä."
"Odottakaa siis."