"En edes aavistakaan, monseigneur."
"No niin, — kun sinä olit maanpaossa, — sillä karkoitettuna sinä olit, Guiche-poloiseni…"
"Pardieu, monseigneur, kenen syystä?" virkahti de Guiche nyreäksi tekeytyen.
"Hoo, et suinkaan minun, paras kreivi", vastasi hänen kuninkaallinen korkeutensa. "Minä en ole pyytänyt kuningasta sinua häätämään, sen vakuutan ruhtinaan sanalla!"
"Ette te, monseigneur, sen kyllä tiedän, mutta…"
"Mutta Madame? No, sitä en mene kieltämään. Mitä hittoa sinä olet sitten hänelle tehnyt, Madamelle?"
"Todellakaan, monseigneur…"
"Naisilla on suutahduksensa, sen hyvin tiedän, eikä omakaan vaimoni ole äkäilystä vapaa. Mutta jos hän onkin karkoituttanut sinut, en minä yhdy hänen pahastukseensa."
"Silloin, monseigneur", huomautti de Guiche, "olen vain puolittain onneton."
Kreivin takana ratsastava Manicamp, joka tarkkaan kuunteli jokaista prinssin sanaa, taivutti olkapäänsä hevosensa kaulalle salatakseen naurua, jota ei voinut tukahduttaa.