Henkilökunnan poistumisen myöntämä lyhyt yksinäisyyden hetki oli sallinut Monsieurin omaksua valtioviisaan sävyn. Hän ei kääntynyt tulijoihin päin, vaan odotti, kunnes hovimestari oli tuonut sanansaattajan vastapäätä häntä.
Raoul pysähtyi pöydän alapään kohdalle, joutuen siten Monsieurin ja
Madamen väliin. Siltä paikaltaan hän teki hyvin syvän kumarruksen
Monsieurille ja toisen peräti nöyrän Madamelle; sitten hän suoristausi
ja odotti Monsieurin puhuttelua.
Prinssi puolestaan odotti ovenpuoliskojen tiukkaa sulkemista. Hän ei siitä varmistautuakseen tahtonut kääntyä katsomaan, sillä se ei olisi ollut arvokasta; mutta korviansa heristäen hän kuunteli lukon ritinää, joka hänelle lupasi ainakin näennäistä salaisuutensa säilymistä.
Oven sulkeuduttua Monsieur kohotti katseensa varakreiviin ja aloitti:
"Te kuulutte tulleen Pariisista, monsieur?"
"Vastikään, monseigneur."
"Miten kuningas jaksaa?"
"Hänen majesteettinsa on kaikin puolin terveenä, monseigneur."
"Entä kälyni?"
"Hänen majesteettinsa leskikuningatar potee yhä pistoksia povessaan.
Mutta jo kuukauden ajan on hänenkin vointinsa ollut parempi."