Ja hän hykersi kämmeniään.
"Selvästikin", tuumi d'Artagnan itsekseen, "on mahdoton urkkia näiltä ihmisiltä mitään. Toimita minulle ruokaa, Bazin."
"Mitä kiireimmin, monsieur."
"Kananpoikanen, lihalientä ja pullo viiniä."
"Tänään on lauantai, paastopäivä", muistutti Bazin.
"Minulla on erivapautus", ilmoitti d'Artagnan.
Bazin tähysti häneen epäluuloisesti.
"Kuulepas, sinä tekopyhä junkkari, keneksi minua luuletkaan?" sanoi muskettisoturi; "jos sinä, joka olet lakeija, luulet saavasi erivapautuksen rikosten tekemiseen, niin miksei minulla, piispasi ystävällä, olisi erivapautusta lihan syömiseen vatsani vaatimusten mukaisesti! Ole nyt säädyllinen minua kohtaan, Bazin, muutoin minä, kautta taivaan, teen valituksen kuninkaalle, ja silloin et enää ikinä pääse ripittämään. Tiedäthän, että piispojen nimittäminen kuuluu kuninkaalle, joten minä olen voimallisin."
Bazin hymyili ulkokultaisesti.
"Oh, meilläpä on yli-intendentti puolellamme", hän sanoi.